blogi
Joonas Nieminen
23 heinäkuun, 2026
06:26
Suomalaiset pelaavat vähemmän kuin vuosiin, mutta ongelmapelaajia on enemmän kuin koskaan. Vuonna 2023 rahapelejä pelasi 70 prosenttia suomalaisista, kun neljä vuotta aiemmin osuus oli 78 prosenttia. Silti kohtalaisen riskin ja ongelmatason pelaajia on nyt noin 151 000, joka on enemmän kuin koskaan aiemmin.
Moni odottaa, että markkinan avautuminen siivoaa ongelman pois ja tuo pelaajat valvotun järjestelmän piiriin. Näin voi käydä, mutta vain jos uudistus tehdään oikein. Markkinan avaaminen ei yksin laske ongelmapelaajien määrää. Ratkaisevaa on, kuinka tiukasti uudet toimilupaehdot sitovat operaattorit vastuullisen pelaamisen velvoitteisiin jo ennen markkinoille tuloa, eikä vasta sen jälkeen.
Kävimme läpi Terveyden ja hyvinvointilaitoksen tuoreimmat luvut ja uuden rahapelilain yksityiskohdat selvittääksemme, mitä uudistus oikeasti tuo ja mitä se jättää auki.
Lähteet: THL, Suomalaisten rahapelaaminen 2023 (Tilastoraportti 15/2024) ja Peluurin tietopankki .
Veikkauksen yksinoikeus netissä pelattaviin rahapeleihin päättyy 1.7.2027. Tämän jälkeen niitä voivat tarjota suomalaisella lisenssillä myös muut peliyritykset. Mitä tämä muutos tarkoittaa rahapeliongelman kannalta?
Lähtötilanne on hankala. Itse asiassa suomalaiset pelaavat aiempaa vähemmän nettikasinoilla, mutta ongelmat ovat silti lisääntyneet. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Tanja Grönroos pitää kehitystä pysäyttävänä, koska ongelma kasvaa vaikka pelaaminen vähenee. Juuri tähän tilanteeseen markkina nyt avataan, eikä kukaan tiedä varmasti kumpaan suuntaan luvut kääntyvät.
”…miesten peliongelma on jopa lisääntynyt, vaikka heidän rahapelaamisensa on vähentynyt.”
Tanja Grönroos, THL
Naapurimaista löytyy molempia signaaleja. Ruotsi avasi markkinat vuonna 2019 ja otti käyttöön keskitetyn Spelpaus-estojärjestelmän, jollaista Suomikin nyt rakentaa. Maan Swelogs-väestötutkimuksen mukaan rahapelimainonta moninkertaistui 2010-luvulla, mutta ongelmapelaajien osuus ei silti kasvanut, vaan väheni samalla ajanjaksolla.
Toisaalta kanavointiaste jäi tavoitellusta 90 prosentista noin 77 ja 85 prosentin välille, koska osa pelaajista jatkoi pelaamista kansainvälisillä nettikasinoilla tiukkojen bonussääntöjen takia.
Markkinan avautuminen ei siis automaattisesti pahenna tai paranna tilannetta. Lopputulos riippuu siitä, kuinka tiukasti pelaajansuoja rakennetaan sisään toimilupaehtoihin.
| Mittari | 2019 | 2023 | Suunta |
|---|---|---|---|
| Rahapelejä pelanneet viimeisen 12 kuukauden aikana | 78 % | 70 % | laski |
| Kohtalaisen riskin tai ongelmatason pelaajat | noin 3 % | 4,2 % | nousi |
Rahapeliongelma ei kosketa kaikkia samalla tavalla. Miehistä 6,6 prosentilla on ongelma, naisista 1,8 prosentilla, eli miehillä yli kolme kertaa useammin. Ero myös kasvaa koko ajan.
Miesten osuus nousi 4,0 prosentista 6,6 prosenttiin vuosina 2019–2023, kun naisilla se laski 2,1 prosentista 1,8 prosenttiin. Miesten riski siis kasvaa juuri silloin, kun naisten riski hieman pienenee.
Ikä jakaa pelaajat yhtä selvästi. Eniten ongelmia on 18–29 -vuotiailla (6,9 %) ja toiseksi eniten 30–44 -vuotiailla (5,4 %). Riski painottuu siis nuoriin aikuisiin, mutta koskettaa muitakin.
Mistä kasvu johtuu? Ei pelaajien määrästä vaan pelityypeistä. Miehet ja nuoret aikuiset suosivat nopeita nettipelejä, jotka koukuttavat tehokkaimmin. Mitä nopeampi ja palkitsevampi peli on, niin sitä suurempi sen riski, ja juuri tällaisia korkeariskiset tuotteet ovat.
Puolet kaikesta pelatusta rahasta tulee vain 2,2 prosentilta pelaajista. Tässä pienessä joukossa ongelmapelaajat ovat yliedustettuina, ja juuri heihin mainonta kohdistuu voimakkaimmin.
Uusi laki ei ole pelkkää markkinan avaamista. Edellä kuvatut peliestorekisteri ja pakollinen tunnistautuminen parantavat pelaajansuojaa aidosti. Yhteen kohtaan laki jättää kuitenkin ison aukon. Se velvoittaa yhtiöt torjumaan liiallista pelaamista, mutta ei kerro, mitä liiallinen pelaaminen on tai mihin toimiin pitäisi ryhtyä. Tulkinta jää yhtiöille.
Toinen ja vielä konkreettisempi aukko koskee rajoja. Laki ei sisällä pakollisia tappiorajoja, ja mahdolliset rajat jäävät yhtiökohtaisiksi. Pelaaja voi siis asettaa tiukan rajan yhdellä kasinolla ja avata heti tilin toisella, jolloin yhteistä rajaa ei käytännössä ole.
Tätä aukkoa useat viranomaiset arvostelivat lain valmistelussa. Muun muassa Peluuri varoitti, että uudistus uhkaa pahentaa pelihaittoja ja keskittyy liikaa kanavointiin. Poliisihallitus katsoi, että rajojen tulisi kattaa kaikki yhtiöt yhteisesti, koska markkinalle tulee kymmeniä toimijoita.
THL piti yhtiökohtaisia rajoja liian väljinä ja siksi tehottomina. Myös sosiaali- ja terveysministeriö olisi sisällyttänyt lakiin pakolliset, kaikkia koskevat rajat. Lopullinen laki ei näitä kantoja noudattanut. Että yhteinen raja on silti mahdollinen, näkyy Norjan esimerkistä.
Julkisessa keskustelussa vedetään usein johtopäätöksiä, joita data ei tue. Siitä voidaan olla yhtä mieltä, että rahapeliongelmat ovat kasvaneet, mutta syistä voidaan kiistellä.
Yleinen oletus on, että kasvu johtuu siirtymästä kansainvälisille nettikasinoille. THL:n tutkimus ei kuitenkaan erittele kanavaa, eikä ulkomaisten yhtiöiden nettipelaamisessa näkynyt muutosta vuosina 2019–2023. Veikkauksen ulkopuolisia nettipelejä pelasi seitsemän prosenttia eli noin 251 000 suomalaista, mutta tämä on tasoluku. Todistettavaa kasvua ei näiltä vuosilta voida osoittaa.
Vielä isompi ongelma on, ettemme saa pian tietääkään, mihin suuntaan ollaan menossa. THL mittaa rahapeliongelmaa väestötutkimuksella vain neljän vuoden välein. Seuraava tutkimus osuu suunnilleen samaan aikaan kun markkina avautuu heinäkuussa 2027, joten selvä kuva uudistuksen vaikutuksesta saadaan vasta sitä seuraavasta tutkimuksesta. Käytännössä Suomessa ei ole reaaliaikaista seurantaa, joten vaikutuksia voidaan vain arvioida.
Tällä on suora seuraus. Ilman reaaliaikaista tietoa korjausliikkeet tehdään myöhässä, vasta kun haitat näkyvät tilastoissa vuosia tapahtuneen jälkeen. Tarvittaisiin myös pitkittäistutkimus, joka seuraa samaa pelaajajoukkoa ennen markkinan avautumista ja sen jälkeen. Tällaista ei ole Suomessa käynnissä.
Suomi avaa rahapelimarkkinan ilman kunnollista mittaristoa, ja uudistuksen seurauksia joudutaan arvioimaan vajaalla tiedolla juuri silloin, kun tarkkaa tietoa eniten tarvittaisiin.
Palataan alun kysymykseen, eli ratkaiseeko monopolin purkaminen Suomen rahapeliongelman? Ei, se ei ratkaise sitä yksin.
Markkinan avaaminen voi tuoda netissä jo pelaavat suomalaiset valvotun järjestelmän piiriin, mutta se voi yhtä hyvin lisätä korkeariskisten pelien tarjontaa ja markkinointia. Suunnan ratkaisee se, kuinka sitovia pelaajansuojan velvoitteet ovat.
Tällä hetkellä kuva on kaksijakoinen. Peliestorekisteri ja pakollinen tunnistautuminen ovat vahvoja työkaluja. Tappiorajat ja huolenpitovelvollisuus ovat jäämässä sen sijaan yhtiöiden harkintaan, eikä reaaliaikaista seurantaa ole.
Suomi avaa siis markkinan ennen kuin kaikki suojakeinot ovat täysin paikoillaan ja ennen kuin niiden vaikutusta osataan mitata. Kyse ei ole siis siitä, avataanko markkina, vaan millä ehdoilla uudet kasinot aloittavat toiminnan.
Lähteet:
